Joulukoristeita kuuseen tai johonkin muualle

Jossain vast'ikään ilmestyneessä lehdessa (nyt en pysty muistamaan missä) oli tehty metallilangasta ja helmistä tähtiä/lumihiutaleita kuuseen tai johonkin muualle ripustettavaksi. Niistäpä sitten innostuin ja päätin tehdä muutaman erilaisen eteenpäin jaettaviksi.

Ensimmäisenä syntyi tuollainen ympärivuotiseen käyttöön soveltuva.

Seuraavaan tuli perinteisiä jouluvärejä.

Ja viimeisessä ajatuksena oli lumihiutale.

Muumi-kortti

Oli taas tarvetta onnittelukortille ja askartelupakissa poltteli vastikään hankittu glossy accent, jota en ollut aiemmin kokeillut. Siitä se ajatus sitten lähti... Vanhat seinäkalenterit pääsivät jälleen hyötykäyttöön ja tällä kertaa kohteeksi joutui Muumi-kalenteri.

Alkuperäinen kuva oli musta-valkoinen keltaisia yksityiskohtia lukuun ottamatta. Jotta kortti pysyi tolkun kokoisena, jouduin rajaamaan kuvasta vain pienen osan ja siinä kokonaisuus mielestäni huusi hiukan lisää väriä. Niinpä päädyin värittämään Tiuhtin ja Viuhtin mekot/takit/mikä vaatekappale onkaan kyseessä sekä hiukan hedelmiä pöydältä. Otin hiukan taiteilijan vapautta, sillä alkuperäiset Tiuhti ja Viuhti taitavat pukeutua siniseen ja punaiseen.

Värillisiä kohtia korostin glossy accentilla ja muumipeikon nostamaan maljaan lisäsin pienen strassin. Valkoiset pahvit otin muuten joku aika sitten talteen hajuvesipakkauksesta, kun arvelin niiden olevan käyttistä ja kuinka ollakaan: heti tuli tarve! Mitään ei kyllä pidä heittää pois. :)

Kädentaitomessujen satoa

Eilen tuli käytyä Messukeskuksessa Kädentaitomessuilla. Meidän viikonloppuun oli yhdistetty neljät muutkin messut, joten kädentaitojen alue ei ollut suuren suuri, mutta tarttuihan sieltä silti mukaan jotakin...

Piparimuottejahan ei voi olla liikaa, eihän? Muottikokoelma karttui tällä kertaa pingviinillä, isolla perhosella ja lepakolla. Kovin harmittaa, että halloween meni jo, sillä lepakkomuotilla saisi ihania koristeita kakkuun tai kuppikakkuihin.

Pakollinen hankinta kädentaitomessuilta ovat aina myös korutarvikkeet. (..vaikka koruista on edelleen enemmän suunnitelmia kuin toteutettuja projekteja.)

Uusi, ihana löytö olivat Merja Osasen Jäälasikukka-korut. Päädyin ostamaan riipuksen, jossa oli varpusen sulka.

Ja olihan siellä Elma-messujen puolella ihania eläimiä, mm. tämä suloinen pikku laama. :)

Isänpäivä

Isän kortin halusin olevan miehekkääseen tyyliin melko simppeli. Ei liikaa piperrystä. Paketoin ensin lahjan ja jatkoin sen jälkeen kortissa voimapaperin ja musta-valkoisen teemaa.

Alunperin oli värittämässä koko leimaa, mutta aina yhtä luotettava makutuomarini Herra Pupu ehdotti leiman värittämistä vain osittain, mikä osoittautuikin loistoideaksi.

Synttärionnittelut 11-vuotiaalle

Sukulaistyttö täytti 11 vuotta ja oli ilmiselvää, että kortin pitäisi olla söpö. Tuli taas todistettua, että MITÄÄN EI KANNATA HEITTÄÄ POIS, sillä kortin idea lähti vuosia vanhan seinäkalenterin koirakuvasta.

Lisäsin mukaan vielä hiukan bling-blingiä kimalleliimalla ja akryylitimanteilla. Vasemmassa reunassa olevat kukat ovat haaraniittejä. Alla kuva vielä paketin kera.

Ensimmäinen kommentti paketin saajalta oli muuten "Söpö kortti!" :)

Tuubihuiveja lapsille

En ole ollut ikinä kova ompelemaan, mutta kun innostun herkästi kaikesta, niin joskus innostuksen kohteeksi sattuu myös ompelutyö. Tällä  kertaa inpiraation lähteenä oli kangaskaupassa näkemäni trikookangas "pikkuketut". Se oli niin syötävän suloista, että sitä ei vain voinut vastustaa ja niinpä päätin ommella siitä tuubihuivin yllätykseksi siskontytölleni. Eipä tuosta kuvasta näy, onko pala kangasta vai tuubihuivi, mutta huivi se kuitenkin on.

Kun onnellisen huivinomistajan pikkuveli näki huivin, halusi myös hän samanlaisen. Niinpä etsittiin siltä istumalta sopiva kangas ja valintahän osui - mihinkäs muuhun kuin Angry Birdsiin. Tuosta huivista tein hiukan kapeamman ja sen verran lyhyen, että menee vain kaksi kertaa kaulan ympäri. Myös toinen huivinomistaja on kuulemma tyytyväinen tuotokseen.

Vihkikaari

Yksi hääaskartelu oli unohtunut tyystin esitellä täällä: vihkikaari. Siitä kyllä suurin kunnia kuuluu kaasolle, joka väkersi pompomit kanssani ja kasasi niistä vihkipaikalla kaaren.

"Hiukan" ongelmia olivat ilmeisesti aiheuttaneet pullot, joihin kaari pystytettiin. Testasimme kyllä etukäteen, että pullot kivineen jaksoivat pitää kepakot pystyssä, mutta vihkipaikalla selvisi, että pompomien painoa viritelmä ei enää kestänytkään... Oho... Onneksi neuvokas kaaso liiskasi pullot maahan isoilla sinitarraklönteillä ja kukaan ei saanut kepistä päähän kesken vihkimisen.