Joulukoristeita kuuseen tai johonkin muualle

Jossain vast'ikään ilmestyneessä lehdessa (nyt en pysty muistamaan missä) oli tehty metallilangasta ja helmistä tähtiä/lumihiutaleita kuuseen tai johonkin muualle ripustettavaksi. Niistäpä sitten innostuin ja päätin tehdä muutaman erilaisen eteenpäin jaettaviksi.

Ensimmäisenä syntyi tuollainen ympärivuotiseen käyttöön soveltuva.

Seuraavaan tuli perinteisiä jouluvärejä.

Ja viimeisessä ajatuksena oli lumihiutale.

Muumi-kortti

Oli taas tarvetta onnittelukortille ja askartelupakissa poltteli vastikään hankittu glossy accent, jota en ollut aiemmin kokeillut. Siitä se ajatus sitten lähti... Vanhat seinäkalenterit pääsivät jälleen hyötykäyttöön ja tällä kertaa kohteeksi joutui Muumi-kalenteri.

Alkuperäinen kuva oli musta-valkoinen keltaisia yksityiskohtia lukuun ottamatta. Jotta kortti pysyi tolkun kokoisena, jouduin rajaamaan kuvasta vain pienen osan ja siinä kokonaisuus mielestäni huusi hiukan lisää väriä. Niinpä päädyin värittämään Tiuhtin ja Viuhtin mekot/takit/mikä vaatekappale onkaan kyseessä sekä hiukan hedelmiä pöydältä. Otin hiukan taiteilijan vapautta, sillä alkuperäiset Tiuhti ja Viuhti taitavat pukeutua siniseen ja punaiseen.

Värillisiä kohtia korostin glossy accentilla ja muumipeikon nostamaan maljaan lisäsin pienen strassin. Valkoiset pahvit otin muuten joku aika sitten talteen hajuvesipakkauksesta, kun arvelin niiden olevan käyttistä ja kuinka ollakaan: heti tuli tarve! Mitään ei kyllä pidä heittää pois. :)

Kädentaitomessujen satoa

Eilen tuli käytyä Messukeskuksessa Kädentaitomessuilla. Meidän viikonloppuun oli yhdistetty neljät muutkin messut, joten kädentaitojen alue ei ollut suuren suuri, mutta tarttuihan sieltä silti mukaan jotakin...

Piparimuottejahan ei voi olla liikaa, eihän? Muottikokoelma karttui tällä kertaa pingviinillä, isolla perhosella ja lepakolla. Kovin harmittaa, että halloween meni jo, sillä lepakkomuotilla saisi ihania koristeita kakkuun tai kuppikakkuihin.

Pakollinen hankinta kädentaitomessuilta ovat aina myös korutarvikkeet. (..vaikka koruista on edelleen enemmän suunnitelmia kuin toteutettuja projekteja.)

Uusi, ihana löytö olivat Merja Osasen Jäälasikukka-korut. Päädyin ostamaan riipuksen, jossa oli varpusen sulka.

Ja olihan siellä Elma-messujen puolella ihania eläimiä, mm. tämä suloinen pikku laama. :)

Isänpäivä

Isän kortin halusin olevan miehekkääseen tyyliin melko simppeli. Ei liikaa piperrystä. Paketoin ensin lahjan ja jatkoin sen jälkeen kortissa voimapaperin ja musta-valkoisen teemaa.

Alunperin oli värittämässä koko leimaa, mutta aina yhtä luotettava makutuomarini Herra Pupu ehdotti leiman värittämistä vain osittain, mikä osoittautuikin loistoideaksi.

Synttärionnittelut 11-vuotiaalle

Sukulaistyttö täytti 11 vuotta ja oli ilmiselvää, että kortin pitäisi olla söpö. Tuli taas todistettua, että MITÄÄN EI KANNATA HEITTÄÄ POIS, sillä kortin idea lähti vuosia vanhan seinäkalenterin koirakuvasta.

Lisäsin mukaan vielä hiukan bling-blingiä kimalleliimalla ja akryylitimanteilla. Vasemmassa reunassa olevat kukat ovat haaraniittejä. Alla kuva vielä paketin kera.

Ensimmäinen kommentti paketin saajalta oli muuten "Söpö kortti!" :)

Tuubihuiveja lapsille

En ole ollut ikinä kova ompelemaan, mutta kun innostun herkästi kaikesta, niin joskus innostuksen kohteeksi sattuu myös ompelutyö. Tällä  kertaa inpiraation lähteenä oli kangaskaupassa näkemäni trikookangas "pikkuketut". Se oli niin syötävän suloista, että sitä ei vain voinut vastustaa ja niinpä päätin ommella siitä tuubihuivin yllätykseksi siskontytölleni. Eipä tuosta kuvasta näy, onko pala kangasta vai tuubihuivi, mutta huivi se kuitenkin on.

Kun onnellisen huivinomistajan pikkuveli näki huivin, halusi myös hän samanlaisen. Niinpä etsittiin siltä istumalta sopiva kangas ja valintahän osui - mihinkäs muuhun kuin Angry Birdsiin. Tuosta huivista tein hiukan kapeamman ja sen verran lyhyen, että menee vain kaksi kertaa kaulan ympäri. Myös toinen huivinomistaja on kuulemma tyytyväinen tuotokseen.

Vihkikaari

Yksi hääaskartelu oli unohtunut tyystin esitellä täällä: vihkikaari. Siitä kyllä suurin kunnia kuuluu kaasolle, joka väkersi pompomit kanssani ja kasasi niistä vihkipaikalla kaaren.

"Hiukan" ongelmia olivat ilmeisesti aiheuttaneet pullot, joihin kaari pystytettiin. Testasimme kyllä etukäteen, että pullot kivineen jaksoivat pitää kepakot pystyssä, mutta vihkipaikalla selvisi, että pompomien painoa viritelmä ei enää kestänytkään... Oho... Onneksi neuvokas kaaso liiskasi pullot maahan isoilla sinitarraklönteillä ja kukaan ei saanut kepistä päähän kesken vihkimisen.

Vieraslahjat häihin

Mietimme pitkään, mitä antaisimme vieraille muistoksi häistä. Yritimme keksiä lahjaa, joka olisi mahdollisimman monelle vieraalle mieleinen, mutta kun vieraita on vauvasta vaariin, on kaikkien miellyttäminen mahdotonta.

Hääkaramellit tuntuivat hassulle vaihtoehdolle, kun häissä oli jo karkkibaari. Niinpä yritimmekin keksiä jotain muuta, mutta mikään idea ei innostanut ennen kuin löysimme Mandragoralta teapigs kokeilupakkaukset, jotka olivat niin ihania, että olivat ilman suurempia koristeitakin lahjaksi sopivia. Lisäsimme pakkauksiin vain hiukan paperinarua ja Mandragoran ohjeet jääteen valmistamiseen, jos jäätee vaikka maistuisi paremmin "ei-teenjuojille". Tagin reunat on koristeltu washiteipillä ja reikä naruja varten on tehty samalla Prymin pienellä purjerenkaalla kuin karkkibaarin tageissakin.

Aikuiset saivat siis lahjaksi teetä (pakkaus per pariskunta), mutta lapsia halusimme muistaa jollain heille mieluisemmalla lahjalla. Pysyimme samassa juomateemassa ja hankimme lapsille pullot Herra Hakkaisen vadelmalimonaadia. Clas Ohlsonilta tarttui vielä mukaan söpöjä pillejä, joten pitihän nekin liittää mukaan.

Pöytäkartta häihin

Koska juhlapaikaksi valitsemaamme tilaan ei mahtunut kovin montaa ylimääräistä istumapaikkaa ja halusimme sukujen tutustuvan toisiinsa, päädyimme tekemään häihin istumajärjestyksen.

Jotta siirtyminen pöytäkartan luota juhlatilaan tapahtuisi mahdollisimman sujuvasti, merkitsimme pöytäkarttaan vain sen, missä pöydässä kukin perhe/pariskunta/vieras istuu. Pöydissä oikeille istumapaikoille ohjasivat paikkakortit.

Kehykset ovat isovanhempieni vanhat ja odottaneet jo pitkään varastossa, että tekisin niistä peilin. No, ei tullut peiliä, ainakaan vielä. 

Pohjana käytin Sinellin norsunluunväristä passepartout-pahvia, josta leikkasin myös pöydät. Karttaosan "seinät" tein harmaanruskeasta paperista, jota käytin myös pöydissä, otsikossa ja vieraslistassa. Karttaosan numerot ja tekstit tein leimaamalla, ja vieraslistaan ja otsikkoon vastaavalla värillä tulostamalla. Kolmiulotteisuutta tein leikkaamalla pöytien reunat viistoiksi ja kiinnittämällä osat paksulla kaksipuoleisella teipillä.

Opasteet hääpaikalle

Herra Pupu oli pääarkkitehtinä hääaskartelujen miehisimmässä osiossa eli tienvarsiopasteiden työstämisessä. Aluksi kävimme isäni avustuksella ammattikoululla, jossa minä olin lähinnä työnjohdollisissa tehtävissä miesten sahatessa ja hioessa vanerilevyjen reunoihin hiukan ilmettä.

Kokeilimme ensin kuvioiden maalaamista pensselillä, mutta päädyimme melko pian siihen, että minä leikkasin sabluunat ja herra Pupu töpötteli kuviot ruskealla askartelumaalilla. Vielä kiinnityskepit ja valmista on!

Karkkibaari

Häihin on tulossa lasten (ja saamamme palautteen perusteella myös aikuisten) iloksi karkkibaari ja karkkibaarin herkuilla pitää tietenkin olla teemaan sopivat nimet.

Pohjana tageissä on Sinellin norsunluunvärinen paspapahvi. Pilkullinen paperi on muistaakseni myös Sinellistä. Minulla ei ollut sopivan kokoisia kirjainleimasimia, joten tulostin tekstit samalla tekstuuripintaiselle tulostuspaperille kuin kutsukorttien sisälehdetkin. Renkaat ovat Prymin 4 mm purjerenkaita/eyeletejä.

Pitihän sitä karkkibaarissa tietenkin kylttikin olla, jotta hääväki tietää sinne suunnistaa.

Tässä on yksinkertaisesti teksti tulostettu norsunluun väriselle paperille, joka taas on liimattu hiukan suuremmalla pinkille paperille ja koko roska vielä hiukan suuremmalle passepartout-pahville. Telineenä toimii taulunpidikkeeksi tarkoitettu pieni "maalausteline". Muutenhan meidän häämateriaaleissamme värit olivat hyvin hillittyjä, mutta halusin tuohon karkkibaariin hiukan pirteämmät sävyt - kuitenkin niin, että ne sopivat yhteen muiden materiaalien kanssa. 

Vaikka kuinka selasimme vieraiden ottamia kuvia läpi, ei tuon parempaa kuvaa valmiista baarista löytynyt. Karkit ovat vanhoissa säilykepurkeissa, joiden kaulaan on kiedottu pitsi- tai organzanauhaa ja tagi. Taustalla häämöttää myös pieniä valkoisia ja vaaleanpunaisia silkkipaperipompomeja.

Rekvisiittaa photo boothiin eli hupsukuvaukseen

Halusimme häihimme ohjelmanumeroksi Ameriikan kotkotuksen nimeltänsä photo booth, jonka käänsimme vapaasti hupsukuvaukseksi (kaaso tosin nimesi sen jo uudelleen viiksikuvaukseksi). Arvelimme tämän olevan mukava tapa saada kaikista vieraista rentoutuneet kuvat "pönöttämisen" sijaan. Saas nähdä kuinka käy... :)

Tässä nyt kuitenkin rekvisiittaa, jota saimme kaason kanssa aikaan. Vanhat vappulasit (jotka taitaisivat kyllä olla nykyään muotia) saivat hiukan uutta ilmettä. Eikö tulekin mieleen Jimin isä American Pie -elokuvista? ;) Viiksistä taisimme hiukan innostua, kun niitä syntyi tekoturkisjämistä jonkin verran...

...klassisia kalapuikkojakin syntyi kahta eri väriä. Kursimme kasaan myös parran, mutta sille tuli painoa niin paljon, ettei se meinaa oikein pysyä syömäpuikossa kunnolla, vaan lenksahtaa aina vinoon. 

Pitäähän sitä Nallukan ja Nokkelin häissä olla tietenkin myös nallekorvat! Vielä kun keksisi jotain linturekvisiittaa...

Lopuksi vielä vähän punahuulia, ettei leidien tarvitse käydä lisäämässä huulipunaa ennen kuvausta. Näiden lisäksi on jonkin verran valmiskamaa, kuten hattuja (ja suurin suosikkini unimaski liskonsilmillä!), mutta laitoin tänne kuvat vain näistä itsetehdyistä/tuunatuista.

Menu- ja ohjelmakortit häihin

Häissämme pöydät ovat melko kapeita eikä keskellä ole paljon tilaa, joten päädyimme tulostamaan menut ja ohjelmalehtiset klassiseen kolmionmalliseen standyyn. Kuvassa on mukana myös harjoituskappaleita pom pomeista, joista olisi tarkoitus värkätä jonkinlainen vihkikaari.

Satuin huomaamaan tuon alareunan niittyleimasimen jokin aika sitten erään brittiläisen askartelulehden kylkiäisenä ja totesin sen sopivan häiden tyyliin loistavasti. Alunperin hakusessa oli jokin rusehtava leimasinväri, mutta kun sopivaa sävyä ei löytynyt, päädyimmekin tuohon metallihohtoiseen siniseen. Varsinaista teemaväriähän meillä ei ole, vaan materiaaleissa on käytetty erilaisia ruskean ja beigen sävyjä sekä vaaleansinistä ja vanhaa roosaa. Paperit/kartongit ovat samoja kuin kutsukorteissa ja paikkakorteissa. Tuossa vielä avattu versio:

Paikkakortit häihin

Paikkakorteissa on käytetty samaa helmiäiskartonkia ja tulostuspaperia kuin kutsukorteissakin. 

Sulhasen sukulaiset tunnistaa hopeanvärisellä haaraniitillä kiinnitetystä vaaleansinisestä organzanauhasta ja minun sukulaiseni puolestaan kullanvärisellä niitillä kiinnitetystä roosasta nauhasta. Kuva on sama kuin teettämissämme postimerkeissä.

Kutsukortit häihin

Ensimmäiseksi häihin piti tietenkin tehdä kutsut. Tässä kohtaa osoittautui (kenties ensimmäistä kertaa ikinä) hyödylliseksi taipumukseni haalia nurkat täyteen askartelutarvikkeita. Suurin osa korttitarpeista kun löytyi jemmoista valmiina.

Kortti on tehty kolmeen osaan taitetusta A4-kokoisesta helmiäiskartongista. Etukanteen leikkasin aukon kuultopaperille piirrettyä "logoa" varten. Logon ääriviivat piirsin tussilla ja väritin kuvan Inktense-kynillä. (Kyllä, kuvien piirtäminen ja värittäminen alkoi puuduttaa, vaikka meille ei vieraita valtavasti tulekaan.) Kehykset leikkasin kuviopaperista.

Kukka on leikattu Big Shotilla helmiäishohtoisesta silkkipaperista ja keskellä on mummon aarteista löytynyt helmiäisnappi. Nappeja ei tietenkään ollut riittävästi, vaan piti aloittaa etsinnät samanlaisten kukkanappien löytämiseksi. ("Kuinka vaikeaa pienen kukkanapin löytäminen muka voi olla! -asenne hävisi muuten melko nopeasti.) Herra Pupu toimi Big Shot -vastaavana. Jostain kumman syystä osa kukista oli hiukan tynkäterälehtisiä, mutta se nyt kuulemma johtuu vain siitä, että luonnonkukat ovat uniikkeja... En kyseenalaistanut teoriaa, mutta sijoitin nuo "uniikit" kukat pinojen pohjimmaisiksi. :)

Sisälehdet tein tekstuuripintaisesta tulostuspaperista. Tulostuspaperit sekä helmiäiskartongit olin ostanut vuosia sitten Anttilan kilopaperipöydästä puoli-ilmaiseksi. Monesti ehdin jo miettiä, että pitikö noitakin noin paljon hamstrata... 

Kortti pysyy kiinni organzanauhalla, joka on kiinnitetty haaraniittiin. Alkuperäinen ajatus oli kiinnittää nauha norsunluun värisellä helmiäissinetillä ja sitä varten ostettiin sinettilakkaa ja soma sinettileimasin. Siinä vaiheessa, kun ensimmäiset yritelmät muistuttivat likaista, venyvää räkäklönttiä ja näytti selvältä, että hankittu sinettilakka ei tulisi riittämään (ja kortit oli tietenkin jo kiire saada postiin) totesin, että joskun muulloin on varmaankin parempi hetki harjoitella sinettien tekemistä...

Häävalmisteluja

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin olen ROUVA pupu vasta kuukauden päästä. Pelkäsin, että pää menisi vaihtoehdoista sekaisin, kun alkaisimme suunnitella häiden teemaa ja mitä kaikkea häihin askarrellaan. Yllättäen päätökset ovat kuitenkin syntyneet yllättävän helposti ja olen ainakin näiden häiden alla valintoihimme erittäin tyytyväinen. Kaikki näyttää "meiltä".

Teemana häissä on "Nokkeli ja Nallukka". Nokkeli ja Nallukka ovat hellittelynimiämme, jotka juontavat siitä, että herra Pupu on rauhallinen nallukka ja minä enemmän.. ..no, nokkeli. Ajatus näistä hääteemana syntyi hiukan yllättäen ja ensimmäinen versio logosta onkin piirretty nenäliinalle.

 Kerron seuraavissa päivityksissä tarkemmin kaikesta häihin näperrellystä.

Tervetuloa Rouva Pupun blogiin!

Olen pitänyt aina kaikenlaisesta näpertelystä ja innostun kovin herkästi kaikesta uudesta. Olen opetellut ainakin mosaiikkitöitä, perinteisen teddynallen valmistusta, polymeerimassakoruja, japanilaisia rasioita, leimailua, pajutöitä, piirtämistä, kangaskukkien ompelua, paperinarutöitä, amigurumien virkkausta, keramiikkatöitä ja fantasiakakkujen koristelua muutamia mainitakseni... Jostain syystä aika ja innostus tuppaavat kuitenkin loppumaan liian aikaisin ja lopputuloksena on mm. kymmenisen vuotta päätä vailla ollut teddykarhu, amigurumitalja ja loputon määrä välineitä ja materiaaleja.

Suurin osa projekteista juuttuu kuitenkin jo suunnitteluvaiheeseen ja niin uhkasi käydä myös tälle blogille, mutta tässä tämä nyt kuitenkin on! Tavoitteena on jatkaa tällä ladulla ja saada projektit valmiiksi asti, jotta tänne syntyy jotain kerrottavaa. Nähtäväksi jää miten käy...

Yllä näkyvä kranssi on muuten kasattu jämämateriaaleista askartalulaatikoiden siivouksen yhteydessä. Paperinaruruusut on tehty alunperin johonkin muuhun kranssiin, joka ei sitten valmistunutkaan... Myös kranssipohja, nalle ja pitsinauha löytyivät omista jemmoista.