Kortti
on tehty kolmeen osaan taitetusta A4-kokoisesta helmiäiskartongista. Etukanteen
leikkasin aukon kuultopaperille piirrettyä "logoa" varten. Logon ääriviivat piirsin tussilla ja väritin kuvan Inktense-kynillä. (Kyllä, kuvien piirtäminen ja värittäminen alkoi puuduttaa, vaikka meille ei vieraita valtavasti tulekaan.) Kehykset leikkasin kuviopaperista.
Kukka on leikattu Big Shotilla helmiäishohtoisesta silkkipaperista ja keskellä
on mummon aarteista löytynyt helmiäisnappi. Nappeja ei tietenkään ollut riittävästi, vaan piti aloittaa etsinnät samanlaisten kukkanappien löytämiseksi. ("Kuinka vaikeaa pienen kukkanapin löytäminen muka voi olla! -asenne hävisi muuten melko nopeasti.) Herra Pupu toimi Big Shot -vastaavana. Jostain kumman syystä osa kukista oli hiukan tynkäterälehtisiä, mutta se nyt kuulemma johtuu vain siitä, että luonnonkukat ovat uniikkeja... En kyseenalaistanut teoriaa, mutta sijoitin nuo "uniikit" kukat pinojen pohjimmaisiksi. :)
Sisälehdet tein
tekstuuripintaisesta tulostuspaperista. Tulostuspaperit sekä helmiäiskartongit olin ostanut vuosia sitten Anttilan kilopaperipöydästä puoli-ilmaiseksi. Monesti ehdin jo miettiä, että pitikö noitakin noin paljon hamstrata...
Kortti pysyy kiinni organzanauhalla,
joka on kiinnitetty haaraniittiin. Alkuperäinen ajatus oli kiinnittää nauha norsunluun värisellä helmiäissinetillä ja sitä varten ostettiin sinettilakkaa ja soma sinettileimasin. Siinä vaiheessa, kun ensimmäiset yritelmät muistuttivat likaista, venyvää räkäklönttiä ja näytti selvältä, että hankittu sinettilakka ei tulisi riittämään (ja kortit oli tietenkin jo kiire saada postiin) totesin, että joskun muulloin on varmaankin parempi hetki harjoitella sinettien tekemistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti