Tuubihuiveja lapsille

En ole ollut ikinä kova ompelemaan, mutta kun innostun herkästi kaikesta, niin joskus innostuksen kohteeksi sattuu myös ompelutyö. Tällä  kertaa inpiraation lähteenä oli kangaskaupassa näkemäni trikookangas "pikkuketut". Se oli niin syötävän suloista, että sitä ei vain voinut vastustaa ja niinpä päätin ommella siitä tuubihuivin yllätykseksi siskontytölleni. Eipä tuosta kuvasta näy, onko pala kangasta vai tuubihuivi, mutta huivi se kuitenkin on.

Kun onnellisen huivinomistajan pikkuveli näki huivin, halusi myös hän samanlaisen. Niinpä etsittiin siltä istumalta sopiva kangas ja valintahän osui - mihinkäs muuhun kuin Angry Birdsiin. Tuosta huivista tein hiukan kapeamman ja sen verran lyhyen, että menee vain kaksi kertaa kaulan ympäri. Myös toinen huivinomistaja on kuulemma tyytyväinen tuotokseen.

Vihkikaari

Yksi hääaskartelu oli unohtunut tyystin esitellä täällä: vihkikaari. Siitä kyllä suurin kunnia kuuluu kaasolle, joka väkersi pompomit kanssani ja kasasi niistä vihkipaikalla kaaren.

"Hiukan" ongelmia olivat ilmeisesti aiheuttaneet pullot, joihin kaari pystytettiin. Testasimme kyllä etukäteen, että pullot kivineen jaksoivat pitää kepakot pystyssä, mutta vihkipaikalla selvisi, että pompomien painoa viritelmä ei enää kestänytkään... Oho... Onneksi neuvokas kaaso liiskasi pullot maahan isoilla sinitarraklönteillä ja kukaan ei saanut kepistä päähän kesken vihkimisen.

Vieraslahjat häihin

Mietimme pitkään, mitä antaisimme vieraille muistoksi häistä. Yritimme keksiä lahjaa, joka olisi mahdollisimman monelle vieraalle mieleinen, mutta kun vieraita on vauvasta vaariin, on kaikkien miellyttäminen mahdotonta.

Hääkaramellit tuntuivat hassulle vaihtoehdolle, kun häissä oli jo karkkibaari. Niinpä yritimmekin keksiä jotain muuta, mutta mikään idea ei innostanut ennen kuin löysimme Mandragoralta teapigs kokeilupakkaukset, jotka olivat niin ihania, että olivat ilman suurempia koristeitakin lahjaksi sopivia. Lisäsimme pakkauksiin vain hiukan paperinarua ja Mandragoran ohjeet jääteen valmistamiseen, jos jäätee vaikka maistuisi paremmin "ei-teenjuojille". Tagin reunat on koristeltu washiteipillä ja reikä naruja varten on tehty samalla Prymin pienellä purjerenkaalla kuin karkkibaarin tageissakin.

Aikuiset saivat siis lahjaksi teetä (pakkaus per pariskunta), mutta lapsia halusimme muistaa jollain heille mieluisemmalla lahjalla. Pysyimme samassa juomateemassa ja hankimme lapsille pullot Herra Hakkaisen vadelmalimonaadia. Clas Ohlsonilta tarttui vielä mukaan söpöjä pillejä, joten pitihän nekin liittää mukaan.

Pöytäkartta häihin

Koska juhlapaikaksi valitsemaamme tilaan ei mahtunut kovin montaa ylimääräistä istumapaikkaa ja halusimme sukujen tutustuvan toisiinsa, päädyimme tekemään häihin istumajärjestyksen.

Jotta siirtyminen pöytäkartan luota juhlatilaan tapahtuisi mahdollisimman sujuvasti, merkitsimme pöytäkarttaan vain sen, missä pöydässä kukin perhe/pariskunta/vieras istuu. Pöydissä oikeille istumapaikoille ohjasivat paikkakortit.

Kehykset ovat isovanhempieni vanhat ja odottaneet jo pitkään varastossa, että tekisin niistä peilin. No, ei tullut peiliä, ainakaan vielä. 

Pohjana käytin Sinellin norsunluunväristä passepartout-pahvia, josta leikkasin myös pöydät. Karttaosan "seinät" tein harmaanruskeasta paperista, jota käytin myös pöydissä, otsikossa ja vieraslistassa. Karttaosan numerot ja tekstit tein leimaamalla, ja vieraslistaan ja otsikkoon vastaavalla värillä tulostamalla. Kolmiulotteisuutta tein leikkaamalla pöytien reunat viistoiksi ja kiinnittämällä osat paksulla kaksipuoleisella teipillä.

Opasteet hääpaikalle

Herra Pupu oli pääarkkitehtinä hääaskartelujen miehisimmässä osiossa eli tienvarsiopasteiden työstämisessä. Aluksi kävimme isäni avustuksella ammattikoululla, jossa minä olin lähinnä työnjohdollisissa tehtävissä miesten sahatessa ja hioessa vanerilevyjen reunoihin hiukan ilmettä.

Kokeilimme ensin kuvioiden maalaamista pensselillä, mutta päädyimme melko pian siihen, että minä leikkasin sabluunat ja herra Pupu töpötteli kuviot ruskealla askartelumaalilla. Vielä kiinnityskepit ja valmista on!

Karkkibaari

Häihin on tulossa lasten (ja saamamme palautteen perusteella myös aikuisten) iloksi karkkibaari ja karkkibaarin herkuilla pitää tietenkin olla teemaan sopivat nimet.

Pohjana tageissä on Sinellin norsunluunvärinen paspapahvi. Pilkullinen paperi on muistaakseni myös Sinellistä. Minulla ei ollut sopivan kokoisia kirjainleimasimia, joten tulostin tekstit samalla tekstuuripintaiselle tulostuspaperille kuin kutsukorttien sisälehdetkin. Renkaat ovat Prymin 4 mm purjerenkaita/eyeletejä.

Pitihän sitä karkkibaarissa tietenkin kylttikin olla, jotta hääväki tietää sinne suunnistaa.

Tässä on yksinkertaisesti teksti tulostettu norsunluun väriselle paperille, joka taas on liimattu hiukan suuremmalla pinkille paperille ja koko roska vielä hiukan suuremmalle passepartout-pahville. Telineenä toimii taulunpidikkeeksi tarkoitettu pieni "maalausteline". Muutenhan meidän häämateriaaleissamme värit olivat hyvin hillittyjä, mutta halusin tuohon karkkibaariin hiukan pirteämmät sävyt - kuitenkin niin, että ne sopivat yhteen muiden materiaalien kanssa. 

Vaikka kuinka selasimme vieraiden ottamia kuvia läpi, ei tuon parempaa kuvaa valmiista baarista löytynyt. Karkit ovat vanhoissa säilykepurkeissa, joiden kaulaan on kiedottu pitsi- tai organzanauhaa ja tagi. Taustalla häämöttää myös pieniä valkoisia ja vaaleanpunaisia silkkipaperipompomeja.

Rekvisiittaa photo boothiin eli hupsukuvaukseen

Halusimme häihimme ohjelmanumeroksi Ameriikan kotkotuksen nimeltänsä photo booth, jonka käänsimme vapaasti hupsukuvaukseksi (kaaso tosin nimesi sen jo uudelleen viiksikuvaukseksi). Arvelimme tämän olevan mukava tapa saada kaikista vieraista rentoutuneet kuvat "pönöttämisen" sijaan. Saas nähdä kuinka käy... :)

Tässä nyt kuitenkin rekvisiittaa, jota saimme kaason kanssa aikaan. Vanhat vappulasit (jotka taitaisivat kyllä olla nykyään muotia) saivat hiukan uutta ilmettä. Eikö tulekin mieleen Jimin isä American Pie -elokuvista? ;) Viiksistä taisimme hiukan innostua, kun niitä syntyi tekoturkisjämistä jonkin verran...

...klassisia kalapuikkojakin syntyi kahta eri väriä. Kursimme kasaan myös parran, mutta sille tuli painoa niin paljon, ettei se meinaa oikein pysyä syömäpuikossa kunnolla, vaan lenksahtaa aina vinoon. 

Pitäähän sitä Nallukan ja Nokkelin häissä olla tietenkin myös nallekorvat! Vielä kun keksisi jotain linturekvisiittaa...

Lopuksi vielä vähän punahuulia, ettei leidien tarvitse käydä lisäämässä huulipunaa ennen kuvausta. Näiden lisäksi on jonkin verran valmiskamaa, kuten hattuja (ja suurin suosikkini unimaski liskonsilmillä!), mutta laitoin tänne kuvat vain näistä itsetehdyistä/tuunatuista.